Toimistotyötä viherkasvien keskellä ja muuta syvällistä

Hei vaan taas, Ella raportoi jälleen. Lintsasin eilen TET-blogin kirjoittamisesta, hups. Kolmas päivä teatterilla menossa, eikä voi valittaa. Eilen pääsin seuraamaan syyskuussa ensi-iltaan tulevan Hiljaisuus-näytelmän harjoituksia, sekä kyseisen näytelmän infotilaisuutta. Oli todella mielenkiintoista kuulla näyttelijöiden ja ohjaajan mielipiteitä, näkemyksiä ja tuntemuksia näytelmään liittyen. Tämän aurinkoisen keskiviikko-päivän olen viettänyt toimistohommissa. On yllättävän kova homma monistaa viisitoista kappaletta 73 sivua pitkiä näytelmäkäsikirjoituksia, sen olen saanut huomata! Olen pikkuhiljaa oppinut tuntemaan teatterin tilat. Eksyminen tosin on vaarana edelleen. Täällä teatterilla on hyvin mahdollista, että kääntyy vahingossa väärään käytävään valittuaan väärän mustan oven, ja löytää lopulta itsensä viherkasvien keskeltä. Jep, minulle kävi niin. Tekemisen puute tahtoo olla vakavin ongelma. Välillä huomaan istuskelevani taukohuoneessa uutisia lukien, mutta onneksi löytyy aina joku, jolla on joku pieni askare tehtäväksi. Ja sitä paitsi, pelkästään ihmisiä seuraamalla oppii paljon. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi kävellä jonkun perässä jatkuvasti, ei. Tarkoitan sitä, että pelkästään katsomalla voi oppia hyödyllisiä asioita. Aina ei tarvitse viuhtoa paikasta toiseen. Tällaisiin syvällisiin aatteisiin jätän teidät tällä kertaa. Kaksi päivää TETtiä teatterilla jäljellä. Huomiseen.