Lyhyt urani teatterilla

Kaksi viikkoa on nyt sitten mennyt. Kyllä aika rientää. Ei kyl oo tullu tänne paljoo kirjoteltua, mutta on sitä tekemistä ollu. Ja kivaa on edelleen.

Oon päässy museollekki vaihtoon, ku ei teatterilla just sillon ollu mitää. Kannoin siellä puita. Ei sen kummosempaa. Se oli ihan kivaa. Vaihteeks jotain fyysistä. Kyllähän lavastamossaki on fyysistä hommaa, mutta siellä ei joudu kantaan kahtakymmentä kiloa puita nurkasta toiseen, ei. Siellä joutuu kantaan LIPPUTANKOJA! Just niin. Saamelandian lavasteita oon vähän auttanu värkkäämään.

On täällä toki vähemmänki fyysistä työtä, jos olo on heikkona. Pariki päivää  sitte mut laitettiin tyhjentään CD-koteloita, en kyl ymmärrä miks. Siivoustakin ois varmaan ollut, mutta löyty muuta hommaa. On ollut myös lehdistö tilaisuus, se oli kans kiva. Musta taitaa olla tulossa jonkilainen julkkis, olin tällä viikolla kaks kertaa peräkkäin lehdessä.

Tää oli sitte viimenen kerta ku kirjotan tätä blogia. Kemin kaupungin teatteri on kiva paikka, jossa on kivoja ihmisiä, kivoja töitä ja kivat tauot. Tää ei ehkä ollu elämäni pisin ura, mutta ois voinu olla lyhyempiki. Kiitokset teatterin poppoolle kivasta työelämääntutustumis ajasta.