|
Heipsan! Täällä kirjoittelee Aleksiina nuorisolinjalta. Olen täällä teatterilla tetissä nyt tämän viikon. Päivät hurahtavat todella nopeaa! Täällä on mukavaa ja rento meininki. Maanantaina, kun tulin tänne, lähdin ensimmäisenä kaupungille mukaan laittamaan julisteita. Ne olivat hienoja! Sen jälkeen menin kampaamoon seuraamaan esitykseen valmistautumista.  Pääsin katsomaan Täydelliset häät- päivänäytöksen. Se oli minulle jo toinen kerta, mutta se ei haitannut, koska se on vaan niin hyvä ja hullun hauska!! Yleisö pääsi nauramaan oikein kunnolla läpi esityksen. Tiistaina ensimmäiseksi pääsin ajamaan Kimmo Tuppuraisen parran, hyvä tuli! :D Oleskelin vielä kampaamossa jonkun aikaa, kunnes pääsin seuraamaan Vielä ehtii- esityksen harjoituksia. Niissä harjoituksissa kyllä sattui ja tapahtui vaikka mitä ja niitä oli hauska seurata. Mm. tuoli petti alta ja siinä sitä sitten lennettiin! Sen jälkeen tein leikekirjaa teatteria koskevista lehtijutuista. Sitten vielä nuorisolinjaharjoitukset päälle! Mukava päivä.  Keskiviikkona päivä alkoi ihanasti pilateksella, se oli mukavaa! Siinä virkistyi kyllä kunnolla. Tunnin loputtua menin taas kampaamoon odottelemaan American Monkey- esitystä ja seuraamaan valmisteluja. HUH HUH! Siinäpä vasta esitys! Koko ajan oli äksöniä ja roolisuoritukset olivat huikeat. Esityksen loputtua taputusten aikana olin kirjaimellisesti suu auki ja mietin että mitä tässä herranjumala juuri tapahtui. Se todella herätti ajatuksia, jopa hirvitti välillä. Aseen pamahdukset olivat todella kovia ja saivat yleisön joka kerta säikähtämään ja säpsähtämään oikein kunnolla. Tykkäsin! Esityksen jälkeen jatkoin vielä leikekirjan tekoa ja sitten päivä olikin jo pulkassa.  Torstaina aamulla juotiin rauhassa kahvit, Ismokin oli parantunut ja tullut takaisin töihin. Olin melkein koko päivän hänen kanssaan laittamassa lavasteita.   Meillä oli kyllä kiire saada kaikki valmiiksi ennen kuin Vielä ehtii- näytelmän ensimmäinen läpimeno alkaisi. Käytännössä juoksin vain koko ajan Ismon perässä ja yritin auttaa parhaani mukaan. Valmistelut olivat sen takia hieman jäljessä, koska Ismo oli ollut kipeänä kotona, mutta ehdittiin kummiskin kutakuinkin. Näytelmä vaikutti hyvältä! En malta odottaa, että pääsen näkemään sen lokakuussa, kun se on täysin valmis. Lavasteet ovat todella hienot ja roolit mielenkiintoisia. Perjantaina aamulla tein leikekirjan valmiiksi. Menin taas katsomaan American Monkey- näytelmän päivänäytöksen. Olin taas kampaamossa ja seurailin kuvauksia sitä odotellessa. Vaikka se olikin jo toinen kerta, se ei haitannut! Se teki minuun yhtä suuren vaikutuksen tälläkin kertaa. Ystäväni Riina-Maria nuorisolinjalta oli myös mukana tässä esityksessä, joten se oli kiva nähdä. Hienosti hän lauloi! Näytelmän jälkeen menin seuraamaan lehdistötilaisuutta syyskauden ohjelmistosta. Odotan innolla että pääsen näkemään ne näytelmät!! Nyt minun tetti täällä alkaa olla lopussa.. Ihana viikko ja ihanat ihmiset. Haluan jäädä tänne töihin, enkä halua palata enää kouluun. KIITOS!  
0 Comments
Moikka moi! Täällä kirjoittelee pari tettiläistä, Eerika ja Alisa. Ollaan nyt ensimmäistä päivää tetissä, ja tähän asti on ainakin vaikuttanut aivan mahtavalta paikalta. Heti aamulla kun tänne tultiin, meidät otettiin lämpimästi vastaan. Tai noh, lämpimästi ja lämpimästi.. Heti heitettiin pakkaseen esitteitä viemään. Jalat vähän paleltu, mutta heti tuli hyvä fiilis siitä, kuinka meihin luotettiin ja uskalletiin päästää kahdestaan tettiajalla ulos ilman että meitä kukaan valvoo. Tetissä kun ei saa ihan mitä haluaa hölmöillä..
Esitteiden viemisen jälkeen haastateltiin muutamaa työntekijää. Haastattelu oli helppoa ja hauskaa. Varsinkin hauskaa. Työntekijät täällä vaikuttaa todella avoimilta, hauskoilta, ja kaikin puolin mukavilta. Kun me aamulla tultiin, meitä pelotti ja jännitti tosi paljon. Ensinnäkin me myöhästyttiin muutama minuutti, kun ei meinattu osata tulla tänne. Ja kun vihdoin löydettiin perille, piti hetki miettiä että kumpi uskaltaa soittaa kelloa ja kertoa ketä täältä on tulossa. Mutta jo nyt, vaikka on vasta ensimmäinen päivä menossa, voidaan molemmat sanoa että aivan turhaan pelättiin ja jännitettiin. Nyt ollaan siis kirjoittamassa tätä blogia, eikä vielä tiedetä mitä muuta tänään päästään tekemään. Mutta me uskotaan, että tästä viikosta tulee tosi mukava, ja ehkäpä me tässä samalla myös jotain opitaan! Nonih, nyt sitä on oltu viikko teatterissa TETissä. En taho uskoa että on menny viikko. Meni aivan liian nopeeta. Täällä on kuitenkin ollut ihan parasta! Sain seurata harjoituksia ja ommella ja auttaa lavasteiden kanssa. Täällä on mukavia tyyppejä ja ilmapiiri on hyvä. Haluttais olla vielä toisenkin viikon täällä. Viikko on ollut kaikin puolin mukava :)
Suuret kiitokset tästä viikosta :) Wadap? Joo sori unohin kirjottaa eilen xd Mutta tosiaan vois nyt kirjottaa 3. ja 4. päivästä :D
Eli 3. päivänä kävin Ravintola Kukossa katsomassa kuvauksia ja siinä vierähti n. tunti. Sitten menin teatterille ja menin katsomaan harjoituksia, harjoitusten jälkeen menin puvustamolle ompelemaan. 4. päivänä menin heti aamusta puvustamolle ompelemaan (taas :D) ja sitten yhdeltätoista olikin harjoitukset joita menin seuraamaan. Harjoitusten jälkeen autoin hieman lavasteiden kanssa, jonka jälkeen palasin puvustamolle ompelemaan. Sen jälkeen pääsinkin kotiin :'D Huomenna ois sitten viimeinen päivä teatterilla.. Moi :)
En kirjottanu ekasta päivästä, sori :'D Mutta kai siitä vois kirjottaa nyt vähän.. Eli ekana päivänä tutustuin teatteriin ja sen väkeen, sitten kävin katsomassa Hiljaisuuden ja se oli hyvä :) Ja esityksen jälkeen pääsin kotiin, eli oli lyhyt päivä :D Tokana päivänä olen lukenut Risto Aution Ennen ensi-iltaa -kirjan. Ja tutustunut hieman eri juttuihin. Silittelin vaatteita, tein esitystä varten kortteja ja laitoin ne kirjekuoriin. No huomenna kirjoitan vielä jotain että ei hätää :'D Viikko täällä alkaa olla päätöksessä...
Kiitos kauheasti kaikille kun sieditte minua tämän viikon! Kiitos, että sain tulla tänne tutustumaan alaan. Kiitos, että olitte tarpeeksi kärsivällisiä neuvomaan ja ohjeistamaan minua erinäisissä tehtävissä ja käytävillä kulkiessa, kun en meinannut löytää oikeaan paikkaan. Kiitos ja vielä kerran kiitos! Yksi viikko on kyllä aivan liian lyhyt tettiaika! Juuri kun opin kulkemaan näillä sokkeloisilla käytävillä ja juuri, kun uskallan tervehtiä melkein kaikkia aamulla töihin tullessani, viikko onkin jo ohi. Yksi tavoitteeni oli päästä kertomaan näyttelijoille, kuinka paljon tykkäsin Hiljaisuudesta ja kuinka hienoa tyotä he minusta tekevät... Olisin halunnut kertoa ihailevani heidän ryhmähenkeääm ja huumorintajuaan. Innostukseni teatterissa työskentelemistä ja jopa näyttelemistä kohtaan ovat kasvaneet hurjasti tämän viikon aikana kiitos kaikkien täällä! Vaikka tet täällä on pian ohi, ei se tarkoita etta jättäisin teatterin rauhaan, ehei! Vastedes minut tulee löytämään katsomon puolelta... Ja kukaties joskus tulevaisuudessa vielä näyttämöltäkin. ???? apua mitä, blogia pitäis kirjoittaa mutta miten edes --
Tervehdys o/ Täällä kirjoittelee tämän viikon tettiläinen eli pieni (?) ihmisroska nimeltään Jenna. Alun perin tulinkin tänne tettiin oikeastaan enemmänkin puvustuspuolesta kiinnostuneena mutta mitä enemmän aikaa täällä vietän, sitä enemmän alkaa kiinnostaa myöskin näytteleminen... Maanantai eli eka tet-päivä alkoi varsin vilpoisissa ulkoilun merkeissä, sillä saavuin bussilla käpymetsän keskeltä kaupunkiin hiukkasen liian aikaisin. Kaupatkaan ei olleet vielä auki sittaria lukuunottamatta eli lähdinpä sitten kävelylle ja löysin lopulta itseni satamasta... Varsin nättiä oli (ja kylmää). Teatterille päästyäni olikin vuorossa pikainen ja pään pyörälle saava kierros ympäri talon. Kiinnostavaa katseltavaa oli joka puolella. Käytävät olivat varsinainen sokkelo... vasta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua että on jossain määrin perillä siitä missä mennään... :'D Päivän kohokohta oli ehdottomasti Hiljaisuus-näytelmän päivänäytös, jota pääsimme toisen tettiläisen eli Juhon kanssa katselemaan. Nätyelmä oli mielestäni upea! Yleensäkin sodista ja historiasta kiinnostuneena miljöö oli varsin mielenkiintoinen. Näyttelijät hoitivat hommansa kiitettävästi ja jokainen hahmo tuntui aidolta. Näytelmä herätti monenlaisia tunteita ja sai ajattelemaan. Onneksi katsomon puolella oli pimeää niin ainakaan kovin moni ei huomannut kun pillahdin itkuun vähän väliajan jälkeen... :D Tiistaina vuorossa oli pienimuotoisia askarteluhommia ja lueskelinpa teatterialasta kertovaa kirjaakin. Puolen päivän aikoihin alkoivat Täydellisten Häiden harjoitukset, joita menin seuraamaan. Näyttelijät olivat ihanan rentoja mutta ottivat silti homman tosissaan. Kohtausten ja repliikkien harjoittelun lomassa vitsailtiin ja naureskeltiin. Tunnelma harjoituksissa oli tosi mukava! Heräsi ajatus siitä, että tällaistä työtä minäkin haluaisin tehdä ja tällaisissa väleissä minäkin haluaisin omien tulevien työkavereideni kanssa olla... Keskiviikkona eli tänään oli jälleen harjoitukset joita seurasimme. Jo nyt näytelmä vaikuttaa tosi hyvältä ja pyrin kyllä käymään katsomassa sen, kunhan se saadaan esityskuntoon! :D On hienoa nähdä kuinka ohjaaja ja näyttelijät työskentelevät yhdessä. Uusia ideoita satelee jatkuvasti ja koko ajan pyritään parempaan. Kukaan ei kuitenkaan ole liian vakavissaan, kenellekään ei suututa jos vuorosana menee väärin. Kaiken kaikkiaan työnteko vaikuttaa olevan hauskaa sen tekijöille! Viikkoni täällä alkaa olla puolessavälissä. Kivaa on ollut jännityksestä huolimatta (olen huomannut säikkyväni käytävillä, jos kuulen jonkun lähestyvän. Välillä on tullut jopa suunnilleen paettua paikalta - ihan vain koska jännitän muita ihmisiä niin paljon! Älkää inhotko minua, olen vain ujo, eikun...). Pieni kipinä ja idea teatterissä työskentelemisestä on alkanut kasvaa suuremmaksi... Saa nähdä mitä loppuviikko vielä tuo tullessaan. Moii! Kolmas tet-päivä jo menossa eli enää kaks päivää jäljellä! Eka päivänä tutustuttiin Nanan kans teatteriin ja sen ihmeellisen pitkiin käytäviin. Tutustumisen jälkeen mentiin kattoon Täydellisten häiden harjotuksia. Siitä on kyllä tulossa hyvä näytelmä! Näytelmän jälkeen tarkistin vielä osoitteita.
Tiistai oliki sitte vähän erilainen päivä. Näyttelijöillä oli lukupäivä eli ei päästy kattoon harjotuksia vaan päästiinki siivoon Teatterin pullopiiloa ja palon jälkeisiä vahinkoja. Siivouksessa meniki suurin osa päivästä, mutta kyllä sitä taas kerkes niitä osoitteitaki tarkistaa. Kesken siivouksen alko palohälyttimet soida ja luultiin että olis jotaki isompaaki vahinkoa, mutta ei..onneks...päästiinki jatkaan hommia. Tänään ollaanki taas siivottu ja tarkisteltu osoitteita. Näyttelijöillä on vieläki lukupäivä, joten aikalailla samanlainen päivä tulossa ku eilisestäki... Käyään me kyllä laittaan jonku näytelmän julisteita cittarin ympäristöön, mutta siinä kai se tämäki päivä sitte menee. :) Huoh, se on sitten viimeinen päivä. Uskon, että jään kaipaamaan tätä paikkaa ja tämän ihania työntekijöitä, jotka ovat jaksaneet sietää minua täällä viikon ;) Oli ihanaa päästä tänne tettin, koska minua todella kiinnosti, mitä täällä tapahtuu. En voinut käsittää, miten kaikki tehdään, mutta nyt varmaan ymmärrän paremmin. Toivottavasti. On myös hyvin jännää kirjoittaa blogia, sillä en ole ikinä kirjoittanut sellaista. Ajatuksena oli jonkin aikaa sitten perustaa oma blogi, mutta en tiennyt, mitä siellä kertoisin, mutta täällä tajusin, ettei tarvitse kertoa mitään ihmeellistä. Odotan innolla, millainen näytelmä Täydellisistä häistä tulee, kun se on täysin valmis. Toivottavasti pääsen katsomaan sitä sitten, vaikka asunkin sen verran kauempana, ettei pyörällä pääse.
En opi ollenkaan ajeleen pyörällä kaupungissa. Aivot pitää aina olla paikoillaan. Eilen kävikin vähän hassusti... Nimittäin ajelin tuttua reittiä pitkin takaisin kummitätini luo ja...jossain vaiheessa tajusinkin "että hetkinen, missäs minä olen?" En ymmärrä, miten olin päätynyt eri reitille kuin oli tarkoituksena, mutta siellä kuitenkin olin. Eihän siinä voinut kuin nauraa ja ottaa kartta repusta. Nauroin ääneen, ja vastaantulija katsoi minua kummasti, muttei voinut olla hymyilemättä. Kaikista ihaninta on, kun saa ihmiset hymyilemään. Itse en ole kauhea papupata, mutta jos ystäviltä kysyttäisiin, he sanoisivat ehkä toisin. Olen hidas avautuja, mutta puhun mielellään erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. On mukavaa kuulla toisten ajatuksia ja mielipiteitä sekä heidän elämäänsä ja miten he suhtautuvat asioihin. Tänään vasta tajusin, että olin valmis puhumaan ihmisten kanssa avoimesti, kun alkujännitys jäi pois. Aloin tottumaan tähän paikkaan ja käytäntöihin vasta nyt ja siksi erityisesti harmittaa, että tämä viikko on ohi. Haluan kuitenkin kiittää kaikkia, että sain tulla tänne tutustumaan ja että he jaksoivat ohjeistaa minua eri tilanteissa :D Kiitos ja toivottavasti tavataan vielä! Tänäänkin on ollut puuhaa. Jatkoin osoitteiden tarkistusta ja seurasin näytelmän harjoituksia eli samaa kuin eilenkin. Näytelmä etenee hurjaa vauhtia jo muutamassa päivässä. En olisi ikinä uskonut, että niin nopeasti. Tänään ei tosiaan ole ollut tekmättömiä hetkiä. Aina on ollut jotain puuhaa. Minun aivot lyö jotenki tyhjää tämän koneella istumisen jäljiltä, joten en oikein osaa sanoa, mitä voisin kertoa. Ajatus ei kulje nyt ollenkaan muissa kuin osoitteissa... :)
Huomenna on viimeinen päiväni täällä. Tietyllä tavalla jään kaipaamaan sitä, mutta ainahan voi käydä katsomassa näytelmiä, kun tänne Kemiin ehtii. Olisi muutamia kysymyksiä teatterin väelle, jos joku tietävä tietäisi niihin vastauksia, mutta nyt täytyy jatkaa näiden osoitteiden tarkistusta. Moikka! :D |
TET-blogiKemin kaupunginteatterin TET-harjoittelijat pitävät blogia työharjoitteluaikanaan. Tervetuloa lukemaan! Archives
April 2015
Categories |
RSS Feed