Huoh, se on sitten viimeinen päivä. Uskon, että jään kaipaamaan tätä paikkaa ja tämän ihania työntekijöitä, jotka ovat jaksaneet sietää minua täällä viikon ;) Oli ihanaa päästä tänne tettin, koska minua todella kiinnosti, mitä täällä tapahtuu. En voinut käsittää, miten kaikki tehdään, mutta nyt varmaan ymmärrän paremmin. Toivottavasti. On myös hyvin jännää kirjoittaa blogia, sillä en ole ikinä kirjoittanut sellaista. Ajatuksena oli jonkin aikaa sitten perustaa oma blogi, mutta en tiennyt, mitä siellä kertoisin, mutta täällä tajusin, ettei tarvitse kertoa mitään ihmeellistä. Odotan innolla, millainen näytelmä Täydellisistä häistä tulee, kun se on täysin valmis. Toivottavasti pääsen katsomaan sitä sitten, vaikka asunkin sen verran kauempana, ettei pyörällä pääse.

En opi ollenkaan ajeleen pyörällä kaupungissa. Aivot pitää aina olla paikoillaan. Eilen kävikin vähän hassusti...
Nimittäin ajelin tuttua reittiä pitkin takaisin kummitätini luo ja...jossain vaiheessa tajusinkin "että hetkinen, missäs minä olen?" En ymmärrä, miten olin päätynyt eri reitille kuin oli tarkoituksena, mutta siellä kuitenkin olin. Eihän siinä voinut kuin nauraa ja ottaa kartta repusta. Nauroin ääneen, ja vastaantulija katsoi minua kummasti, muttei voinut olla hymyilemättä. Kaikista ihaninta on, kun saa ihmiset hymyilemään. Itse en ole kauhea papupata, mutta jos ystäviltä kysyttäisiin, he sanoisivat ehkä toisin. Olen hidas avautuja, mutta puhun mielellään erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. On mukavaa kuulla toisten ajatuksia ja mielipiteitä sekä heidän elämäänsä ja miten he suhtautuvat asioihin.

Tänään vasta tajusin, että olin valmis puhumaan ihmisten kanssa avoimesti, kun alkujännitys jäi pois. Aloin tottumaan tähän paikkaan ja käytäntöihin vasta nyt ja siksi erityisesti harmittaa, että tämä viikko on ohi. Haluan kuitenkin kiittää kaikkia, että sain tulla tänne tutustumaan ja että he jaksoivat ohjeistaa minua eri tilanteissa :D

Kiitos ja toivottavasti tavataan vielä!

Tänäänkin on ollut puuhaa. Jatkoin osoitteiden tarkistusta ja seurasin näytelmän harjoituksia eli samaa kuin eilenkin. Näytelmä etenee hurjaa vauhtia jo muutamassa päivässä. En olisi ikinä uskonut, että niin nopeasti. Tänään ei tosiaan ole ollut tekmättömiä hetkiä. Aina on ollut jotain puuhaa. Minun aivot lyö jotenki tyhjää tämän koneella istumisen jäljiltä, joten en oikein osaa sanoa, mitä voisin kertoa. Ajatus ei kulje nyt ollenkaan muissa kuin osoitteissa... :)

Huomenna on viimeinen päiväni täällä. Tietyllä tavalla jään kaipaamaan sitä, mutta ainahan voi käydä katsomassa näytelmiä, kun tänne Kemiin ehtii. Olisi muutamia kysymyksiä teatterin väelle, jos joku tietävä tietäisi niihin vastauksia, mutta nyt täytyy jatkaa näiden osoitteiden tarkistusta. Moikka! :D

Helou taas! Tänäänkin on ollut paljon puuhaa. Olen tarkistellut osoitteita ja seurasin uuden näytelmän harjoituksia. On yllättävän jännää katsoa, miten näyttelijät harjoittelevat näytelmiä, vaikka kohtaukset vedetään uudelleen ja uudelleen läpi. Edes vierestä seuraaminen ei tunnu pitkästyttävältä. Kun seurasin harjoituksia vierestä muutaman tunnin, ymmärsin, kuinka tarkasti ja eri näkökulmista asioita ajatellaan. Kaikelle on oltava selitys. Miksi tuo esine on tuossa tai miksi joku sanoo juuri noin. Niinhän esityksestä saadaan aito ja täydellinen.

Kunnioitan näitä ihmisiä ja heidän taitotasoaan paljon. On uskomatonta, miten valot ja äänet, puvustus ja lavasteet saadaan sen näköisiksi kuin ne halutaan. Näyttelijät ovat taitavia ja osaavat heittäytyä rooleihin hyvin. Ja mitä tämä olisi ilman toimiston työntekijöitä, jotka pitävät asioita järjestyksessä? :)

Täällä aika kuluu kuin siivillä. Kun tajuat aamulla tulleesi tänne aloittaaksesi päiväsi, ymmärrät pian, että päivä on jo ohi. Aamulla sain tai jouduin, miten sen nyt ottaa, käyttämään summeria. Hui! Enhän mie sellasta osannu käyttää, kun en ole sellaisia koskaan tavannut, mutta tulipa sekin koettua. :D

Ja näin tämäkin päivä alkaa olla pulkassa, joten huomenna ehkä kirjottelen tänne taas, jos ehdin...;)

Hellou! Tänään on toinen TET-päiväni. Eilen opin paljon hyvästä yhteishengestä, jota täältä kyllä löytyy. Porukka on ihanan rentoa ja auttavat mielellään ekaa kertaa kaupunkiin tullutta tyttöä. Kyllähän sitä on tullu käytyä kaupungissa, mutta eihän sitä ole tullu kiinnitettyä huomiota reitteihin. Olihan se aika jännää etsiä lukuisista reiteistä juuri oikea tänne teatterillle, kun on tottunu yhteen reittiin tai hyvällä tuurilla kahteen valintaan. Minun onnekseni paikalle saapui kuitenkin ystävällinen nainen, joka opasti minut perille.

Eilen totuttelin paikkoihin, joita täältä kyllä löytyy. En kuitenkaan ole kovin eksyksissä, mikä on aika outoa. Yritän parhain mahdollisin tavoin pysyä perässä tämän talon menoissa, mutta on se aika vaikeaa. Ensin toinen menee toiseen suuntaa ja pian jo jukseekin takaisin. Siinä pitäisi sitte pysyä perässä. Se on hassua. :)

Kivointa on, kun saan katsella, miten ihmiset tekevät asioita, vaikka he eivät juttelua kummempaa tekisikään. Tänään olin mukana lukuharjoituksissa. En ole ikinä ajatellut, että sellainenkin tehdään näytelmiä tehdessä. Nytpä ainakin tiedän. 

Tämä päivä on pian ohi. Se on mennyt nopeati ja puuhaa on ollut joka hetkeksi. Toivottavasti ehtisin kirjoittelemaan tänne jotain huomisestakin. Siihen asti Moips! :)

Viimeinen tettipäivä on koittanut! Minulla on ollut tosi mukavaa. Teatterissa pääsee, toden totta, kokeilemaan monenlaisia hommia. Olen tehnyt kaikenlaista nahkasaappaiden rasvaamisesta käsikirjoituksen lukemiseen. (Vaikka noiden kahden välinen matka ei ole lähellekään niin pitkä kuin luulin :)) Näytelmän seuraaminen on ollut todella hauska kokemus. On niin mielettömän mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon esitys voi kehittyä pelkästään viikon kuluessa. On selkeää, että tällä porukalla on hyvä yhteishenki ja kemia. Pienet mokat ja kommellukset vain värittävät työpäivää.

Pääsin tosiaan lukemaan erään näytelmän käsikirjoituksen. Näytelmä tulee ensi-iltaan vasta ensi keväällä. Tulee olemaan hauskaa nähdä se muutos, joka tapahtuu, kun käsikirjoitus herää henkiin ja tarina muuttuu eläväksi teatterin lavalla.

Kun tulen teatteriin, katson esityksiä varmasti hieman eri tavalla, kuin ennen tettiviikkoani täällä. Olen mielestäni oppinut katsomaan teatteria hieman eri lailla ja useammasta näkökulmasta. Tulen kiinnittämään huomiota entistä enemmän esimerkiksi valoihin ja musiikkiin. Viikko on kulunut hurjaa vauhtia, mutta olen silti oppinut paljon. Siitä kiitokset kuuluvat teatterin mahtavalle henkiökunnalle (joille on keksejä toimiston pöydällä!) :)

Tämä tettiläinen kiittää ja kuittaa sekä toivottaa seuraavan TET-harjoittelijan tervetulleeksi blogiin ja teatteriin!

Hei vaan taas, Ella raportoi jälleen. Lintsasin eilen TET-blogin kirjoittamisesta, hups. Kolmas päivä teatterilla menossa, eikä voi valittaa. Eilen pääsin seuraamaan syyskuussa ensi-iltaan tulevan Hiljaisuus-näytelmän harjoituksia, sekä kyseisen näytelmän infotilaisuutta. Oli todella mielenkiintoista kuulla näyttelijöiden ja ohjaajan mielipiteitä, näkemyksiä ja tuntemuksia näytelmään liittyen. Tämän aurinkoisen keskiviikko-päivän olen viettänyt toimistohommissa. On yllättävän kova homma monistaa viisitoista kappaletta 73 sivua pitkiä näytelmäkäsikirjoituksia, sen olen saanut huomata! Olen pikkuhiljaa oppinut tuntemaan teatterin tilat. Eksyminen tosin on vaarana edelleen. Täällä teatterilla on hyvin mahdollista, että kääntyy vahingossa väärään käytävään valittuaan väärän mustan oven, ja löytää lopulta itsensä viherkasvien keskeltä. Jep, minulle kävi niin. Tekemisen puute tahtoo olla vakavin ongelma. Välillä huomaan istuskelevani taukohuoneessa uutisia lukien, mutta onneksi löytyy aina joku, jolla on joku pieni askare tehtäväksi. Ja sitä paitsi, pelkästään ihmisiä seuraamalla oppii paljon. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi kävellä jonkun perässä jatkuvasti, ei. Tarkoitan sitä, että pelkästään katsomalla voi oppia hyödyllisiä asioita. Aina ei tarvitse viuhtoa paikasta toiseen. Tällaisiin syvällisiin aatteisiin jätän teidät tällä kertaa. Kaksi päivää TETtiä teatterilla jäljellä. Huomiseen.

Heippahei, täällä kirjoittelee uusi tettiläinen! Olen Ella, 15-vuotias kemiläinen, ja tarkoituksena minulla olisi ärsyttää ja autella Kemin Kaupunginteatterin henkilökuntaa viikon ajan. Toistaiseksi en ole ehtinyt tehdä paljoa: tähän mennessä olen osallistunut huumaavan jännittäviin postitustehtäviin sekä saanut kokea perusteellisen tutustumiskierroksen työelämääntutustumispaikkaani. Hauskaa on kuitenkin ollut, kun mielenkiintoa alaan riittää. Olen käynyt teatterissa pienestä asti, ja vaikken miellä itseäni "isoksi" vieläkään, teatterissa on jotain, mikä viehättää. On yksinkertaisesti hauskaa heittää aivot narikkaan pariksi tunniksi ja eläytyä jonkun tuntemattoman elämään ja kommelluksiin. Itsekin pidän esiintymisestä. Varsinaista esiintymiskokemusta minulla ei juurikaan ole. "Suuriin" roolitöihini kuuluvat muunmuassa pahis yhdeksänvuotiaana kuvatussa mestariteoksessa nimeltä Murhaelokuva, sekä Joosefin rooli koulun jouluevankeliumissa. Pidän puhumisesta ja kirjoittamisesta, omien mielipiteiden kertominen ja itsensä ilmaiseminen on aina ollut mukavaa. Joskus kutsun itseäni nimityksellä uutislapsi. Ei, en ole ollut uutisissa lapsesta asti tai mitään muuta sellaista. Olen vain kuunnellut radiota ja katsonut uutisia televisiosta vaahtosammuttimen kokoisesta lähtien. Näin on syntynyt viehätys sanoihin ja puhumiseen. Olen oppinut myös paljon kulttuurista median kautta. Ensimmäinen TET-päiväni teatterilla alkaa olla puolivälissä. Jokaisena päivänä olisi tarkoitus kirjoittaa jotakin. Huomiseen!