Kemin tyttö- kaksi matkaa Israeliin

Kemin kaupunginteatterin 70-vuotisjuhlanäytelmä Kemin tyttö-kaksi matkaa Israeliin on Oulussa syntyneen, mutta Kemissä nuoruutensa Kemissä asuneen  ohjaaja-kirjailija Ritva Siikalan käsialaa ja perustuu hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa.
Esitykset on sijoitettu Kemin kaupunginteatterin intiimille Sipi-näyttämölle, joka toimii hyvin intensiivisen esityksen näyttämönä.
Tuulikin tarina alkaa keskitysleirillä menehtyneen Anne Frankin päiväkirjan esityksestä Kemin Pirtissä 14.2.1957, joka räjähti kuin pommi nuoren Tuulikin sydämeen.
Häntä  alkaa ahdistaa se, miksi viattomat ihmiset joutuivat kärsimään. 
Nuoren ihmisen mieleen nousee viha. Hän alkaa pitää saksalaisia hirviöinä. 
Kemin Kauppakadulla Tuulikin kodissa vierailleet saksalaiset upseerit olivat kuitenkin ne  hienoimmat kaikista.
Kun Tuulikin maailmankäsitys murskautuu syntyy hänelle vahva sisäinen pakko päästä Israeliin.
Nuoren ihmisen naiviudella ja tahdolla hän puhuu vanhempansa puolelleen ja lähtee Israeliin kibbutsille töihin.
Aika Israelissa on Tuulikin kasvutarina, jossa lomittuu yksittäisen ihmisen kuvitelmat ja kollektiivinen totuus, jossa on monta näkökulmaa.. Israelissa asiat osoittautuvat ihan toisenlaiseksi kuin Tuulikki oli kuvitellut.
Tuulikki palaa kotiin ja elämä jatkuu, kunnes Tuulikki lähtee kansainväliseen teatteriseminaariin, jossa hän törmää israelilaisia koskevaan vihaan.
Tuulikin ensimmäisestä Israelin vierailusta on vierähtänyt 51 vuotta. Ajatus Israelin tilanteesta ei jätä häntä rauhaan.  Hänen oli jälleen pakko lähteä Israeliin.
Näytelmässä Tuulikin rooli lomittuu kolmelle näyttelijälle, Sirpa Filpan, Satu Talan ja Anni-Maija Koskisen kesken.
Kaikilla näytelmän näyttelijöillä on useita rooleja. Miesnäyttelijät Samu Stenberg ja Ilkka Hämäläinen luovat  syvyyttä tarinaan.
Erityisesti mieleen jäi Jussi Tuurnan käsialaa olevat Anni-Maija Koskisen ja Ilkka Hämäläisen esittämät kaksi lauluesitystä. Ne menivät suoraan ihon alle.
Kemin kaupunginteatterin uudet näyttelijät  ovat lunastaneet paikkansa  Onnennumeroiden  jälkeen nyt Kemin tytön esityksissä. Uskomatonta eläytyminen ja heittäytyminen. 
Lavastaja-valosuunnittelija Riikka Vuorenmaan lavastus on tyhjän tilan ja erilaisten dokumenttien luoma kokonaisuus. Eleettömyydessään lavastus toimii hyvin.
Näytelmä kestää pari tuntia. Välissä on väliaika.
Vaikka näytelmä on tiiviskerrontainen, niin juoni pitää käsissään herkeämättä.
Tietysti nuoret, jotka eivät tiedä mitään Anne Frankista, keskitysleireistä tai Israelin ja Palestiinan sodista voivat olla näytelmän osalta heikoilla jäillä.
Me, joille juutalaisten kokema holokausti ja järkyttävä juutalaisiin kohdistunut vihan historia ovat tuttuja voimme palata yhden ihmiskunnan kauheimman historian juurille.
Tapahtumissa on toki myös vilpittömiä tunteita, rakkautta, ikävää sekä myös hymyilyttäviä kohtaamisia.
Se mikä näytelmässä nousee vahvimmin esille on meidän jokaisen käsityskyvyn rajallisuus.
Näytelmä valottaa, että jokaisen  totuus on subjetiivista. Täydellistä totuutta tuskin on. On vain historia, jota kukin tulkitsee tavallaan.
Suosittelen. Käykää katsomassa näytelmä, jonka juuret ovat Kemissä ja maailmalla..


Kemin kaupunginteatteri
Katsomon kuningatar
Arja Pekkala-Matikainen


Kemin tyttö-kaksi matkaa Israeliin tuotantotiimi
Näytelmän käsikirjoitus ja ohjaus Ritva Siikala
Laulut ja teemat Jussi Tuurna
Lavastaja-valosuunnittelija Riikka Vuorenmaa
Lavastuksen valokuvat Ritva Siikala
Puvustaja Sirpa Santonen
Äänisuunnittelu Sami Hiltunen
Kampaukset ja maski Kati Seppänen, Irma Kopola
Tarpeistonvalmistaja Toni Luukinen
Näyttämömestari Jukka Kekäläinen, Mauri Latvala
Järjestäjä-kuiskaaja Sanna Malo
Valo- ja äänitekniset ajot Sami Hiltunen
Lavasteiden valmistus Juha Goman, Jussi Okkonen
Pukujen valmistus Elli Lääkkö, Marketta Salmela
Rooleissa: Sirpa Filppa, Ilkka Hämäläinen, Anni-Maija Koskinen, Samu Stenberg ja Satu 

Ritva Siikalan mittava ura
Ritva Siikala on Suomen teatterimaailman grand old lady, naisnäyttelijöiden tukija monin tavoin.
Siikala syntyi Oulussa ja vietti lapsuutensa Kemissä.
Hänen isänsä oli hammaslääkäri ja äiti kotirouva. Teini-iässä hän muutti Helsinkiin ja valmistui ylioppilaaksi Helsingin tyttölukiosta Yhdysvalloissa vietetyn vaihto-oppilasvuoden jälkeen vuonna 1962.
Siikala kertoo pohtineensa  koko elämänsä filosofista kysymystä; Miksi olen sellainen nainen kuin olen.
Siikala tunnetaan suomalaisten naisnäyttelijöiden suurena tukijana.
Hän valmistui Teatterikoulun korkeakouluosastolta vuonna 1966.
Siikala on opiskellut myös Helsingin yliopistossa suomea, englantia, psykologiaa, teatteritiedettä, naistutkimusta ja uskontotiedettä.
Siikalan puoliso on  kirjailija Bengt Ahlfors. Heillä on kaksi lasta.
Siikala on tehnyt ohjaustöitä Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.
Hän on ohjannut erityisesti klassikkonäytelmiä.
Siikala on toiminut sekä näyttelijäntyön että ohjaamisen opettajana ja kääntänyt näytelmiä englannista ja ruotsista suomeksi.
Radioon Siikala on tehnyt useita dokumenttiohjelmia.
Televisioon hän on tehnyt joitakin haastatteluohjelmia.
Siikala on johtanut Kirjannäyttämöä, Teatteri Raivoisia Ruusuja ja Kassandraa.
Syksyllä 2004 Siikala julkaisi omaelämäkerrallisen esikoisteoksensa Rauhoitu nyt vihdoinkin 
Vuonna 1988 hän perusti Teatteri Raivoisat Ruusut jota johti  12 vuotta. Raivoisien Ruusujen esityksissä  oli 35 naisnäyttelijää koko Suomesta ja sittemmin myös naapurimaista.
Vuonna 1994 Siikala johti Raivoisien Ruusujen kansainvälistä teatterifestivaalia Raamattu 1994 . 
​Marja Kaarina Mykkäsen toimittama kirja Raivoisat Ruusut -teatteriseikkailu (Pohjoinen, 1996.) Mykkänen dokumentoi kuvin ja tekstein Suomen kuuluisimman naisteatterin siihennastisen historian.
Vuosina 1998-2000 Siikala johti käynnistämäänsä Taiteen ja tieteen monikulttuurista tutkimushanketta Kassandra 2000, joka oli yksi Helsingin kulttuurikaupunkivuoden suuria projekteja. 
Vuonna 2002 Siikala perusti monikulttuurisen taideyhteisön Kassandran, jonka johtajana hän on siitä lähtien toiminut.
Monikulttuurisen taidetyön keskukseksi kehittynyt Kassandra järjestää monikulttuurisia taidetyöpajoja lapsille, koululaisille, teinitytöille, naisille sekä isille, äideille ja lapsille sekä tuottaa teatteriesityksiä ja taideohjelmia.
Siikala on ohjannut Aleksanterin teatteriin Kassandran tuottaman ja Riikka Takalan ja Kaisa Widenojan kirjoittaman Aina jonkun tytär (2004) sekä yhdessä miehensä Bengt Ahlforsin kanssa kirjoittamansa Zambezin, joissa molemmissa on käsitelty kulttuurien kohtaamisia ja joiden molempien näyttelijäkunta on ollut monietninen.
Toukokuusta 2009 saakka Kassandra on toiminut Kulttuuritehdas Korjaamolla.
(Lähdetiedot: Wikipedia)