Kun Kemin kaupunginteatterista Ismo Perkkiö lähestyi minua ja ehdotti Katsomon kuningatar blogin pitämistä hämmennyin suuresti, mutta myös ihastuin huikeasta mahdollisuudesta päästä tutustumaan lisää Kemin kaupunginteatterin maailmaan, Thalian kehtoon.
Teatterin maailma tuli minulle tuttu jo lapsuudessani. Äitini kertoi vieneensä minut viiden ikäisenä Meripuistoon, jossa Kemin kaupunginteatterin näyttelijät esittivät Ryysyrannan Jooseppi -näytelmää. Pääosassa oli Leo Lastumäki, joka isolla äänellä melskasi roolissaan. Minä olin aikani kuunnellut ja katsellut näytelmän tapahtumia, kunnes annoin mielipiteeni. Sitten käännyin äitini puoleen ja kysyin isolla äänellä; Miksi tuo setä huutaa? Kun Leksasta tuli Kemin kuningas kerroin hänelle tämän tarinan ja kyllä häntä nauratti. Ensimmäinen muistoni Kemin Pirtillä toimineesta teatterista on vuodelta 1966, jolloin Sirkka-Liisa "Sipi" Leskinen näytteli Robotti Ropsia. Vierailunäytöksistä hurmasi Valkoinen hevonen -operetti. Kemin Pirtin lava tuli muutenkin tutuksi, sillä esiinnyin siellä balettikoulun balettinäytöksessä ja Kukkaro -musikaalissa. Toimittajana työskennellessäni Kemin kulttuurilaitokset ja erityisesti teatteri tuli yhä tutummaksi ja rakkaammaksi, kun tein juttuja uusista esityksistä ja teatterin tekijöistä. Voin vilpittömästi sanoa, että ihailen Kemin kaupunginteatterin henkilökunnan intohimoista paneutumista työhönsä. Moniko tietää edes, kuinka rikas teatterikaupunki Kemi on ollut jo reilut sata vuotta. Ammattimaista teatteria Kemissä on katsottu kohta 70 vuotta. Viime vuosina kävijämäärä on ollut hienosti nousussa, sillä kemiläiset kuin lähipaikkakuntien ihmiset ovat löytäneet teatterimme laadukkaat esitykset. Kemissä ollaan myös oltu aina rohkeita niin kantaesitysten esittämisen, kuin klassikoiden tai uusien tekstien hyödyntämisessä. Kemissä teatteriesityksiä voi katsoa suurella näyttämöllä ja Studiossa eli Sipi-näyttämöllä ja välillä myös teatterin lämpiössä. Itseäni niin monet näytelmät ovat naurattaneet, koskettaneet, itkettäneet ja ihastuttaneet. Yksi mieleen jäänyt näytelmä oli Sound of music. Loppukohtauksessa Maria Pere Mariana ja Kimmo Hirvenmäki eläytyivät rooleihinsa niin, että alkoivat kyynelehtiä ja niin teki koko teatterisali. Syvältä riipaisi myös Tumman veden päällä -nätytelmä, jossa oli tavoitettu elävä elämä raskaine puolineen jopa järkyttävin yksityiskohdin. Itse kirjailija Peter Franzen myös kiitteli esitystä syvältä luotaavaksi ja koskettavaksi. Katsomon kuningattarena koen roolini tarkkailijaksi. Pyrin tuomaan esille tunnelmiani, kokemuksiani paitsi näytelmistä myös tekijöistä ja erilaisista teatterin tekemisen taustoista. Olen hyvin otettu tästä mahdollisuudesta päästä jakamaan kanssanne teatterin tunnelmia ja kerron näkemyksiäni näytelmistä ja muista asiaan kuuluvista taustoista. Oikein mukavaa teatterisyksyä teille kaikille. Tapaamisiin Kemin kaupunginteatterissa. Katsomon kuningatar Arja Pekkala-Matikainen
1 Comment
|
Katsomon KuningatarAito ja oikea Kemin kuningatar Arja Pekkala - Matikainen bloggaa Kemin kaupunginteatterissa Katsomon Kuningattarena. Archives
September 2021
Categories |
Kemin Teatteri
|
Lippukassa |
© COPYRIGHT 2017. ALL RIGHTS RESERVED.
|