Kun Suomi putos puusta ja miten se sitten meni

Kemin kaupunginteatteri, Kajaanin kaupunginteatteri, Oulun Kaupunginteatteri, Riksteatern, Nornbottens Teatern toteuttivat  yhteistyössä Kultakausi Strålande tider näytelmän.
Esitys on osa virallista Suomi 100 -juhlaohjelmaa. Se on saanut toteutuksen tueksi Suomi 100 -avustuksen.
Kultakausi Strålande tiderin tekeminen lähti työryhmän mukaan liikkeelle rajoista ja identiteetistä. Näytelmän teksti syntyi prosessiluontoisesti, kuten esityskin.
Kantaesitys juhlii paitsi satavuotiasta Suomea, mutta myös yhteistyön voimaa.
Sata vuotta sitten suomalaiset olivat innovatiivisia ja intomielisiä. Tuolloin mm. kuvataiteilijat ja kirjailivat nostivat Suomen taiteellaan yksilölliseksi maaksi, jonka kulttuuri ja taide tunnettiin maailmalla.
Suomi nousi uskomattomin ponnistuksin sodasta ja  näytti sisunsa jälleenrakennuksen aikaan. 
Ennen niin valovoimainen maamme on tänä päivänä hiipumassa ja menettämässä identiteettiään hyvinvointivaltiona. 
Kultakausi-näytelmä valottaa näitä asioita. Näytelmässä risteillään oivaltavasti menetetyn maailman kuvien kautta nykyajan Suomeen.
Kultakauden rooleissa loistavat Perttu Hallikainen Kajaanin Kaupunginteatteri, Mikko Korsulainen Oulun kaupungineatteri, Annina Rokka Oulun kaupunginteatteri, Satu Tala Kemin kaupunginteatteri ja Kimmo Tetri Riksteatern.
Koska Kultakautta esitetään sekä Suomessa, että Ruotsissa niin näytelmässä puhutaan kumpaakin kieltä.
Se aiheuttaa vastakkain asettelua, huumoria ja myös kysymysmerkkejä, jotka aukeavat vasta näytelmän lopussa.
Kuvaprojisointien yhteydessä on myös  kaksikielinen tekstitys.
Jo lämpiössä yleisö saa esimakua mitä tuleman pitää, sillä heitä on vastaanottamassa Niina Luoto, joka esittelee tulijoille, että laivalla järjestetään Suomi 100 vuotta brändäys -tapahtuma.
Luoto on myös politiikan lempilapsi Väinö Niemen erityisavustaja.
Laivaan nousee myös suomenruotsalainen Mats, joka haluaa tulla suomalaiseksi keinolla millä hyvänsä.
Hän on menettänyt Ruotsiin lapsena muutettuaan kosketuksen omaan kulttuuriinsa ja kieleensä. 
Kun Mats kohtaa Väinö Niemen äidin Pirkko Niemen he löytävät yhteyden, vaikka kumpikin puhuu vain omaa kieltään.
Tämä kaksikko luo näyttämölle humoristisen, mutta myös surullisen parivaljakon.
Kun brändikonsultti  Olli Talvisalo hieman raaputtaa politttisessa nousukiidossa olevan Väinön tunteita mies tipahtaa syvälle sekaviin tunteisiin ja rakkauden romantisoituihin kuvitelmiin.
Talvisalo taas ei tunteile vaan käyttää kaikki ala-arvoisetkin keinot nostaakseen omaa profiiliaan Suomen pelastajana ja uutena brändi-guruna.
Välillä näytelmässä nähdään jopa paljasta pintaa, mutta se saa katsojan tuntemaan lähinnä surua.
Kultakausi saa myös pohtimaan sitä, kuinka paljon meissä jokaisessa on ulkoisen, näennäisen menestyksen alla jotakin hyvin  kipeää ja surullista.
Vaikka sydän märkänisi ja kaapit on täynnä luurankoja, niin silti pitää olla ulospäin menestyjä ja pintaliitäjä.
Teatterista pois lähtiessä harmitti vain se, että ensi-illassa oli väkeä vain puolikkaan katsomon verran. 
Kiitos Jukka Heinänen Oulun kaupunginteatterista ja Riku Innamaa Kemin kaupunginteatterista yhteistyössä Riksteaternin Jani Lohikarin olette  käsikirjoittaneet oivaltavan näytelmän.
Lavastus, äänet. valot, puvustus ja tilojen käyttö toimii myös näytelmässä oivaltavasti.
Kiitos elämyksestä.

Onnea Suomi 100 vuotta.
Lämpimät onnittelut Oulun, Kemin ja Kajaanin kaupunginteatterit, Riksteatern ja Norrbottens Teatern.
Tällaista yhteistyötä lisää.

Kemin kaupunginteatterin
Katsomon kuningatar
Arja Pekkala.Matikainen
​